Rasmus ja Tuomas, rakkaat homoni, ne homehtuvat. En saa jatkettua sitä tarinaani... Mulla on ideapula. Tiedän kyllä miten se loppuu (teidän lopun jo, keksin jostain syystä lopun ennen kaikkea muuta, olenko outo?)... Haluan siihen jonkun mustasukkaisuus kohtauksen tai jonkun traagisen systeemin... En vain tiedä minkälaisen, taidan tehdä tästä hankalaa.

Äiti oli vähällä tilata mulle enakkoon Serjin levyn, eipä tilannutkaan. Viittasi Seinäjoen reissuun keskiviikkona, lupasi uudet ketjunauhaunelmat. Ja piirrustusvälineitä. <3

Pitäs kai mainita faijastakin jotakin, mutta se on matkalla. Norjassa tai Ruotsissa, en ole perillä asiasta. Se on ihme hemmo se.

Oispa mulla sukat... ja henkilökohtainen niskan raaputtaja. Olen taiteilija! Tarvitsen niskan rapsutusta. Taiteilijat tykkää siitä, ainakin tämä taiteilija.